Niin otsikko kertoo niin alkaa olemaan hermot loppu, tämä helvetti kolmiodraamassa on jatkunut nyt 6 kuukautta. Eikä kukaan ymmärrä miten rasittavaa tämä on. Mieheni edelleen vetoaa siihen että ei ole pettänyt vaikka tiedän että se on valetta. Mitä sitä tekee kun ei myönnä? Olen niin monta kertaa sanonut että minä haluan erota juuri tämän draaman takia koska minä olen 100% varma ettei se lopu koskaan. Mieheni haluaa egoa vähän voidella sillä että "kaunis" nainen on hänen perässä. 

Rasittavinta on se että minulla valedellaan koko ajan. Varmaan myös sille toiselle naisellekin valehdellaan, epäilen suuresti. Mutta kuitenkin. On se nainen aika tyhmä että on nyt jo yli 6 kuukautta odottaa tyhjiä lupauksia. Minä en niin pitkään jaksaisi, jos selviäisi että mies johon olen ihastunut niin on varattu ja asuu yhdessä toisen naisen kanssa niin sanoisi hyvästit aika nopeasti. Olen kerran ollut samassa tilanteessa jossa mies lupaa ja lupaa mutta ei hän ikinä tee mitään mutta minä en katsonut sitä näin pitkään. Tiedostan että oma mies on nyt samanlainen varmaan mutta miehenikään ei nyt ymmärrä että tämä leikki voi loppua siihen että jää ihan yksin. En kyllä usko siihen koska tämä nainen on ihan korvia myöten rakastunut. 

Mutta tosiaan minulla alkaa hermot olla loppu. Yöllä herää miettimään. Päivät menee miettien. Mieheni ei suostu lähtemään ja kun minä uhkaan lähteä niin hän jopa sanoo että hitsaa oven kiinni että ei meidän suhde lopu yhden hullun takia. En tiedä mitä tehdä. Olen pyöritellyt päässä se että tekisin vaan asuntohakemuksia ja häipyisin. Jossain vaiheessa vaan pitää alkaa miettiä itseään. En minä jaksa kovin pitkään enää. 

Meillä oli vähän aikaa vähän rauhallisempaa, voi olla että ne oikeasti ei ollut niin paljon yhteydessä mutta nyt nämä viimeiset päivät se on mennyt taas lapasesta. Mieheni vähän säälii tätä naista. Nainen on aika pahassa rahallisessa tilanteessa ja aika yksin. Mutta minä en tykkää siitä että tämä nainen vaatii vaikka mitä ja asiat pitää heti tapahtua jos ei niin työpaikalla, kun niillä sama työpaikka, niin ovet jopa paukkuu siellä. Nainen on sellainen että soittaa, pommittaa siihen asti että mieheni vastaa, ja heti nyt pitää kaikki tapahtua mitä hän haluaa. Ei mieti sitä että meillä voisi olla jotain suunnitelmia ym. Myös en tykkää siitä kun mieheni heti tekee kaiken, jättäisi vaan tekemättä niin se olisi siinä. Antaisi ovien paukkua työpaikalla, mitä sitten itsehän se nainen tekee itselleen pahaa kun ei osaa edes työpaikalla käyttäytyä. 

Mieheni lähti tämän naisen mukaan silloin koska nainen on "kaunis" mutta mies oli huomannut aika nopeasti kun yrittivät leikkiä pariskuntaa että naisella ei ole mitään muuta hyvä, ainakin näin on sanonut. Nainen ei osaa tehdä ruokaa. Nainen on korvia myötä veloissa, ei osaa hoitaa raha asioitaan niin kuin pitää. Ostelee kaikkea paskaa enemmin kun esim vuorkaa maksaa. Mieheni tekee fyysillistä töitä, välillä aika raskaita päiviä ja tämä nainen haluaisi illalla sitten juosta vaikka missä kun mieheni on sellainen että hän mielellään lepää työpäivän jälkeen että jaksaa seuraava päivä. Kaikki tämä siis olen mieheltäni kuulllut, enhän minäkään tiedä onko nämä totta. 

En enää pitkään jaksa tätä. Olen sen ilmaissut monta kertaa miehelleni. Jos tämä jatkuu vielä niin minä jatkan mieluummin yksin kun tällaisessa kolmiodraamassa. Sen mieheni tietää ja nyt olen myös päättänyt että sen myös teen. Aion elää unelma elämääni sen jälkeen. Jos mieheni ryhdistäytyy niin joo hyvä, tämä on eka kerta kun meillä on tällaista. Me ei aikaisemmin edes paljon riidellyt. Nyt ollaan kyllä viimeistä 6 kuukautta riidellyt koko 6 vuoden parisuhteen riidat. Minä olen hetkellä henkisesti niin väsynyt että annan nyt tämä kuukausi mennä, jos tämä show jatkuu vielä ensi vuonna niin aion tehdä asian todella selväksi että nyt joka se toinen nainen lähtee tai minä lähden, ihan mieheni valitsee itse. Minä aion tehdä asuntohakemuksia ja kun sopiva asunto tulee vastaan niin muutan, jos mies sen haluaa estää niin silloin tämä toinen jää muistoihin. Minun pitää alkaa miettiä itseäni, en voi elää näin enää. En vaan voi. En haluaisi meidän asuntoa antaa pois, asunto on niin hyvä mutta en minä sinne voi jäädä, liikaa muistoja. Jos tästä kaikeasta joskus haluaa päästä yli niin pitää aloittaa ihan uudestaan uudessa kodissa. Ilman yhteisiä muistoja. Myös sen että jos se menee niin pitkälle että minä lähden niin miehelläni ei ole sen jälkeen enää mahdollisuutta tulla takaisin, ei ole. Menkööt sitten sinne hienolle "kauniille" naiselle, mulle ihan sama. Toivottavasti se nainen on se mitä mieheni on luullut.