Niin otsikko kertoo niin alkaa olemaan hermot loppu, tämä helvetti kolmiodraamassa on jatkunut nyt 6 kuukautta. Eikä kukaan ymmärrä miten rasittavaa tämä on. Mieheni edelleen vetoaa siihen että ei ole pettänyt vaikka tiedän että se on valetta. Mitä sitä tekee kun ei myönnä? Olen niin monta kertaa sanonut että minä haluan erota juuri tämän draaman takia koska minä olen 100% varma ettei se lopu koskaan. Mieheni haluaa egoa vähän voidella sillä että "kaunis" nainen on hänen perässä. 

Rasittavinta on se että minulla valedellaan koko ajan. Varmaan myös sille toiselle naisellekin valehdellaan, epäilen suuresti. Mutta kuitenkin. On se nainen aika tyhmä että on nyt jo yli 6 kuukautta odottaa tyhjiä lupauksia. Minä en niin pitkään jaksaisi, jos selviäisi että mies johon olen ihastunut niin on varattu ja asuu yhdessä toisen naisen kanssa niin sanoisi hyvästit aika nopeasti. Olen kerran ollut samassa tilanteessa jossa mies lupaa ja lupaa mutta ei hän ikinä tee mitään mutta minä en katsonut sitä näin pitkään. Tiedostan että oma mies on nyt samanlainen varmaan mutta miehenikään ei nyt ymmärrä että tämä leikki voi loppua siihen että jää ihan yksin. En kyllä usko siihen koska tämä nainen on ihan korvia myöten rakastunut. 

Mutta tosiaan minulla alkaa hermot olla loppu. Yöllä herää miettimään. Päivät menee miettien. Mieheni ei suostu lähtemään ja kun minä uhkaan lähteä niin hän jopa sanoo että hitsaa oven kiinni että ei meidän suhde lopu yhden hullun takia. En tiedä mitä tehdä. Olen pyöritellyt päässä se että tekisin vaan asuntohakemuksia ja häipyisin. Jossain vaiheessa vaan pitää alkaa miettiä itseään. En minä jaksa kovin pitkään enää. 

Meillä oli vähän aikaa vähän rauhallisempaa, voi olla että ne oikeasti ei ollut niin paljon yhteydessä mutta nyt nämä viimeiset päivät se on mennyt taas lapasesta. Mieheni vähän säälii tätä naista. Nainen on aika pahassa rahallisessa tilanteessa ja aika yksin. Mutta minä en tykkää siitä että tämä nainen vaatii vaikka mitä ja asiat pitää heti tapahtua jos ei niin työpaikalla, kun niillä sama työpaikka, niin ovet jopa paukkuu siellä. Nainen on sellainen että soittaa, pommittaa siihen asti että mieheni vastaa, ja heti nyt pitää kaikki tapahtua mitä hän haluaa. Ei mieti sitä että meillä voisi olla jotain suunnitelmia ym. Myös en tykkää siitä kun mieheni heti tekee kaiken, jättäisi vaan tekemättä niin se olisi siinä. Antaisi ovien paukkua työpaikalla, mitä sitten itsehän se nainen tekee itselleen pahaa kun ei osaa edes työpaikalla käyttäytyä. 

Mieheni lähti tämän naisen mukaan silloin koska nainen on "kaunis" mutta mies oli huomannut aika nopeasti kun yrittivät leikkiä pariskuntaa että naisella ei ole mitään muuta hyvä, ainakin näin on sanonut. Nainen ei osaa tehdä ruokaa. Nainen on korvia myötä veloissa, ei osaa hoitaa raha asioitaan niin kuin pitää. Ostelee kaikkea paskaa enemmin kun esim vuorkaa maksaa. Mieheni tekee fyysillistä töitä, välillä aika raskaita päiviä ja tämä nainen haluaisi illalla sitten juosta vaikka missä kun mieheni on sellainen että hän mielellään lepää työpäivän jälkeen että jaksaa seuraava päivä. Kaikki tämä siis olen mieheltäni kuulllut, enhän minäkään tiedä onko nämä totta. 

En enää pitkään jaksa tätä. Olen sen ilmaissut monta kertaa miehelleni. Jos tämä jatkuu vielä niin minä jatkan mieluummin yksin kun tällaisessa kolmiodraamassa. Sen mieheni tietää ja nyt olen myös päättänyt että sen myös teen. Aion elää unelma elämääni sen jälkeen. Jos mieheni ryhdistäytyy niin joo hyvä, tämä on eka kerta kun meillä on tällaista. Me ei aikaisemmin edes paljon riidellyt. Nyt ollaan kyllä viimeistä 6 kuukautta riidellyt koko 6 vuoden parisuhteen riidat. Minä olen hetkellä henkisesti niin väsynyt että annan nyt tämä kuukausi mennä, jos tämä show jatkuu vielä ensi vuonna niin aion tehdä asian todella selväksi että nyt joka se toinen nainen lähtee tai minä lähden, ihan mieheni valitsee itse. Minä aion tehdä asuntohakemuksia ja kun sopiva asunto tulee vastaan niin muutan, jos mies sen haluaa estää niin silloin tämä toinen jää muistoihin. Minun pitää alkaa miettiä itseäni, en voi elää näin enää. En vaan voi. En haluaisi meidän asuntoa antaa pois, asunto on niin hyvä mutta en minä sinne voi jäädä, liikaa muistoja. Jos tästä kaikeasta joskus haluaa päästä yli niin pitää aloittaa ihan uudestaan uudessa kodissa. Ilman yhteisiä muistoja. Myös sen että jos se menee niin pitkälle että minä lähden niin miehelläni ei ole sen jälkeen enää mahdollisuutta tulla takaisin, ei ole. Menkööt sitten sinne hienolle "kauniille" naiselle, mulle ihan sama. Toivottavasti se nainen on se mitä mieheni on luullut. 

Tässä tulee tämä kuuluisa sanonta mitä minäkin olen aina sanonut että jos mieheni jää kiinni pettämisestä niin lähtö on heti. Helpompi on sanoa kun saada se tehty. Mieheni on pettänyt, ei myönnä sitä mutta tiedän että on, on ihan mennyt loppuun asti. En tasan tarkkaan tiedä miten pitkään tämä suhde on jatkunut, jäi kiinni juuri ennen juhannusta kun kertoi että haluaa erota että on etsimässä uutta asuntoa. 

Kaikki siis alkoi viikko ennen juhannusta. Tiedän että asia on jatkunut pitempäänkin koska mieheni ei viihtynyt kotona koko keväänä, tai joskus keväänä alkoi. Oli myöhään töissä, kun oli töissä niin ei vastannut puheluihin. Viikonloput viihtyi töissä. Tai niin töissä, en tiedä onko edes ollut töissä, ainakin niin väittää, tai työpaikalla, ei ole tehnyt töitä. Aloin pikku hiljaa kysymään asioista kun hänen "ylityöt" eivät näkynyt palkassa ja se että hän ei vastanut minun puheluihin. Meillä oli aina suunniteltu jotain mutta kaikki jäi tekemättä sen takia että hän teki mitä sitten teki. Sitten tuli tämä yksi päivä, muistaakseni oli maanantai, kun hän tuli oikeasti todella myöhään kotiin ja oli jättänyt asioita tekemättä mitä oli vielä aamulla luvannut tehdä. Myös se että sinä iltana ei taas vastanut minun viesteihin eikä puheluihin. Silloin hän avasi suuta ja kertoi että on tehnyt asuntohakemuksia ja haluaa muuttaa yksin asumaan, mikä sitten selvisikin että on täys valetta. Oli muutamassa yhteen naisen kanssa, ne olivat kuulemma tavanneet työpaikalla. Tästä päivästä alkoi sitten täys helvetti minun elämässä. En ole koskaan tuntenut itseni niin petetyksi kun silloin ja monta kertaa sen jälkeen. 

Eniten pistää vihaseksi se että minä kyselin monta kertaa keväällä että haluaako erota, että sanoisi sitten suoraan. Aina vaan että ei. Sitten yksi päivä vaan ilmoittaa, sekin vasta sitten kun minä jankutin tarpeeksi, että sittenkin haluaa erota. Myös siinä sitten ei ole muuta kun valetta. Haluaa muuttaa yksin, selviää että onkin toinen nainen. Oli laittanut vasta silloin asuntohakemus sisään, selvisi että tällä toisella naiselle oli jo asunto niille valmiina. Oli yksi yö poissa, ensin kertoi että oli "kaverin" luona, selvisi että olikin rakentamassa kotia tämän uuden naisen kanssa. Niin paljon valetta. 

Minä olin jopa alkanut hyväksymään että elämä tulee helpommaksi, saa elää juuri niin kuin itse haluaa. Saa tehdä sitä mitä itse haluaa. Saa olla vapaa ja on yksi ihminen vähemmän elämässä mitä tarvitsee mielyyttää. Ei tarvitse koko ajan jakautua äidin(tämä sitten tarina erikseen) ja miehen välissä. Se loppuisi. Mutta ei se elämä nyt liian helppoa ole. 

Mieheni oli tasan yksi yö poissa sitten tuli häntä koipien välissä takaisin koska oli huomannut jo silloin että tämä hieno, seksikäs ja rakas uusi nainen oli kaikkea muuta kun oli antanut itsestään tietoon vielä flirttaus vaiheessa. Kaikki ei ollutkaan niin hienoa kun mitä tämä nainen oli antanut ymmärtää. Mutta meillä ei ollut sen jälkeen mitään muuta kuin ongelmaa. Olen ollut valmis pakkaamaan jommankumman tavarat niin monta kertaa, olen välillä jopa edelleen. En tiedä selviääkö tästä koskaan, välillä toivon niin ja välillä toivon että ei. En tiedä kaikki on niin vaikeaa. Mekin ollaan oltu yhdessä niin monta vuotta. Mutta eihän sekään ole peruste siihen että on onneton. 

Nykyään kuitenkin menee paremmin, mulla ei mene hermot niin usein. Mutta kuitenkin tämä asia ei vaan poistu mielestäni. Mietin sitä päivällä ja yöllä jos ei tule unta. Mietin tätä toista naista joka päivä, ei varmaan mene tunti kun en mieti sitä. Mitä enemmän käyn kaikki mielessäni läpi niin sen enemmän tule asioita mitä ei vaan mene yhteen. Tulee vaan uusia ja lisää asioita mitä mieheni on tähän naiseen liittyen valehdellut. Myös että vieläkin valehtelee. Hankala on kuitenkin se että tiedän että monet asiat ovat totta mitä käyn läpi päässä, minulla on todisteita siitä tai jotain mutta mieheni kieltää kaiken ja kääntää sitä niin että minä vaan keksin kaiken. Aina kun riidellään tästä asiasta niin minä olen paska, minä olen mustasukkainen(joo varmaan olenkin), olen läski ja sen takia kaikki on minun syytä. Minä olen syy miksi hän on edes katsonut toisen suuntaan. Mutta tässä asiassa tulee esille juuri se että mieheni meni juuri sinne minne alapää halusi mutta ei miettinyt eikä ottanut selvää minkälainen ihminen sen hienon ulkokuoren alla on. Olisi vaan ollut hienoa kaupungilla ja kavereille näyttää että minkälaisen naisen voi saada mutta ei miettinyt yhtään että mitä on korvien välissä ja sehän selvisi miehelleni että korvien välissä ei ole mitään, tyhjä. 

Tiedän mikä olisi selvä ratkaisu siihen että voisin taas kerran olla onnellinen, tiedän. Olen niin monta kertaa yrittänyt sitä mutta mieheni estää joka kerta. Ei kuulemma halua erota. Ei jaksa enää aloittaa alusta jonkun toisen kanssa. Minä olen ollut liian iso tuki ja lähellä hänen vaikeissa tilanteissa elämässä. Myös sen että hän nyt huomasi että ulkokuori ei ole se kaikki, vaan että korvien välissäkin pitäisi jotain olla. 

Minä lupasin muutua, lupasin laihtua. Myös itseni takia, alkaa ikä olla sen verran että pitäisi kyllä tehdä jotain ennen kuin terveys menee. Mutta myös hänen takia. Mutta miksi minun pitää muuttua kun hän jatkaa valehtelua ja vehtaamista tämän toisen kanssa, vaikka väittää toista. Miksi vaan minun pitää muuttua? Ymmärrän sen että minun pitäisi myös muuttua tosiaan ihan itseni takia, alkaa jo olemaan lihavuuteen liittyviä ongelmia. Niitä saisi vielä korjattua ja tehtyä niin ettei niitä tulisi lisää. Mutta kun miksi? Kenen takia? Itseni takia.... 

En tiedä miten paljon mieheni on tällä naiselle valehdellut, voin vaan kuvitella. Mieheni on syyllinen siihen että hän meni ja petti, vaikka hän väittää että ei ole. Mutta ai että minä vihaan tätä naista. Tiedän että hän ei ole yksin syyllinen tähän, mutta kun hän ei lopeta. Tuntuu välillä kun hän jopa kiusaisi minua. En tiedä mitä mieheni on minusta kertonut, voin sitäkin vaan kuvitella. Joskus vaan haluaisi kadota tästä kaikesta. Ihan kaikesta. Aloittaa elämä alusta. Joskus taas mieli tekee niin kostaa tällä naiselle vaikka hän ei yksin ole syy että mieheni petti mutta kyllä hän nyt vaan on syy siihen myös. Hän tiesi että mieheni on varattu. Että me asutaan yhdessä ja kuitenkin päästi mieheni lähelle. Jos se on totta mitä mieheni kertonut niin tämä nainen jopa antanut idean siihen että mies pitää minusta erota. Ei koskaan sanonut että hei mitä jos te vielä saatte asiat sovittu, kun minun tietääkseni meillä ei ollut mitään vikaa eikä mies ole ikinä antanut syytä muuta kuin minun lihavuus. Sen pystyy korjaamaan, mutta miksi minun pitää muuttua kun mieheni kuitenkin vaan jatkaa. 

Että tällainen avaus.